Verotusmenettelylain palauttaminen yritysverotuksen osalta vuotta 2006 edeltävään sanamuotoon

Helsingin Kokoomusyrittäjät esittää seuraavaa aloitetta Lappeenrannan puoluekokoukselle 2015:

Luottamus instituutioihin ja virkamiehiin sekä heidän toimintaan on yksi suomalaisen yhteiskunnan peruspilareista.
Eduskunta päätti vuonna 2006 muuttaa verotusmenettelylakia yritysten osalta asiantuntijoiden vastalauseista huolimatta. Aiemmassa verotusmenettelylaissa määrättiin, että verottajan tuli tutkia kaikki verotusasiakirjat huolellisesti. Uudessa ja edelleen voimassa olevassa verotusmenettelylaissa määrätään, että verottajan tulee tutkia verotusasiakirjat soveltuvin osin ja verottaja päättää mitkä asiat tutkitaan ja mitä

ei. Verottajan ei tarvitse julkistaa mitä on tutkittu ja mitä ei. Lakimuutos tehtiin siitä syystä, että verottaja voi automatisoida verotusta ja pienentää toimintakustannuksiaan. Tilanne on kuitenkin yritysverotuksen suhteen riistäytynyt käsistä. Kun verottajan ei tarvitse ilmoittaa mitä asioita verotuksessa on tutkittu, voi verottaja milloin tahansa ilmoittaa verovelvolliselle ristiriitatilanteessa ettei kyseistä asiaa ole tutkittu ja verotuksessa sovellettu luottamuksen suoja ei toteudu. Luottamuksen suojan edellytyksenä on, että verottaja on antanut kyseisestä asiasta kirjallisen ohjeen tai päätöksen. Räikein esimerkki on, että kirjallisella verotuspäätöksellä ei enää ole painoarvoa, koska verotuspäätökset ovat koneellisia päätöksiä jolloin verottaja voi aina todeta että verotuspäätös on annettu tutkimatta eikä verotusasiakirjojen käsittelystä ole jäänyt merkintää. Asiasta on Korkeimman hallinto-oikeuden ennakkopäätös. Lisäksi Korkein hallinto-oikeus on linjannut ettei verovelvollinen voi valittaa verotuspäätöksestä ellei valitus muuta euromääräistä verosummaa. Tällöin esim. tulolähteestä ei voi verotuksessa valittaa.
Mikäli ennen vuotta 2006 voimassa ollut verotusmenettelylaki saadaan takaisin voimaan, palautuu yrittäjien sekä yritysten usko verottajan toimintaan ja uskomme sen kasvattavan veronmaksuhalua. Suomen valtion suurin omaisuuserä ovat veronmaksukykyiset sekä veronmaksuhaluiset verovelvolliset.

Edellä mainitun perusteella Helsingin Kokoomusyrittäjät r.y. esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan siten, että yritysverotuksen osalta selvitetään ja selvityksen perusteella ryhdytään toimiin verotusmenettelyn palauttamiseksi ennen vuotta 2006 olevaan sanamuotoon ja näin toimien luottamuksen palauttamiseen verottajan toiminnan suhteen.

PUOLUEHALLITUKSEN VASTAUS:

Kymmenen vuotta sitten verotusmenettelyuudistuksen yhteydessä uudistettiin verotuksen toimintatapaa siten, että se vastaisi paremmin verotuksen massamenettelyluonnetta. Verotus toimitetaan verovelvollisen ilmoituksen, sivulliselta tiedonantovelvolliselta saatujen tietojen ja asiassa saadun muun selvityksen perusteella. Verotuksen massaluonteisuuden takia veroviranomainen tutkii nämä tiedot ja selvitykset tavalla, joka asian laatu, laajuus, verovelvollisten yhdenmukainen kohtelu ja verovalvonnan tarpeet huomioon ottaen on perusteltua. Säännös mahdollistaa sen, että verotettavaksi valikoidaan riskienhallinnan ja analyysimenetelmien avulla tietyt asiat. Näin verotus voidaan toimittaa vaikuttavasti ja tehokkaasti olemassa olevilla resursseilla.

Verotuksen toimittamistavalla ei ole merkitystä verotuksessa sovellettavan luottamuksensuojan kannalta, vaan luottamuksensuojalle on säädetty omat edellytykset, jotka sitovat veroviranomaista (VML 26 §:n 2 mom). Luottamuksensuojan saaminen edellyttää, että asia on tulkinnanvarainen tai epäselvä ja verovelvollisen on tullut toimia vilpittömässä mielessä viranomaisen omaksuman käytännön tai sen ohjeiden mukaisesti. Kyse voi olla edellisten vuosien verotuksessa tehdyn ratkaisun sitovuusvaikutuksesta verovelvollisen myöhempien vuosien verotukseen tai

esimerkiksi viranomaisen yleisestä ohjeesta. Jos johonkin asiaan ei ole verotuksen toimittamisen yhteydessä puututtu, ei siitä muodostu sellaista viranomaisen noudattamaa käytäntöä, jonka nojalla verovelvolliselle syntyisi luottamuksensuoja.

Myös verotuksen oikaisulle on omat nimenomaiset säännöksensä, joihin verotuksen toimittamistapa ei vaikuta. Verotusta voidaan tuloverotuksessa oikaista yhden vuoden ajan (käytännössä kaikkien virheiden osalta), kahden vuoden ajan (kirjoitusvirheiden osalta) tai viiden vuoden ajan (virheiden osalta, jotka johtuvat verovelvollisen ilmoittamisvelvollisuuden laiminlyönnistä). Verotuksen oikaisua rajoittaa mahdollinen luottamuksensuojan soveltuminen tai se, että asia on ratkaisu valitukseen annetulla päätöksellä.

Verotuksen toimittamistavalla ei ole merkitystä myöskään muutoksenhakuun verotuksessa. Se, onko kyseinen asia verotusta toimitettaessa tutkittu tai jätetty tutkimatta, ei vaikuta mahdollisuuteen hakea muutosta. Verotukseen, myös esimerkiksi aloitteessa mainittuun tulolähderatkaisuun voi määräaikojen puitteissa aina hakea muutosta.

Valtiovarainministeriössä on paraikaa käynnissä iso, monivuotinen uudistus veromenettelylain uudistuksesta ja päivittämisestä 2020-luvulle. Kokoomus tukee tätä Valmis-uudistusta, sillä sen tarkoitus on purkaa ylimääräistä byrokratiaa, sujuvoittaa sääntelyä ja parantaa verovelvollisen asemaa sekä oikeusturvaa.

Uudistuksen myötä muun muassa kaikkien Verohallinnon kantamien verojen muutoksenhakua ja verotuksen oikaisua koskevat säännökset yhdenmukaistetaan. Lisäksi myöhästymismaksuja ja –seuraamuksia kohtuullistettaisiin verovelvollisen kannalta. Myös esimerkiksi arvonlisäveron ja työnantajasuoritusten ilmoittamiseen ja maksamiseen sovellettavien pidennettyjen verokausien soveltamisalaa laajennetaan ja verokausia koskevia menettelyjä joustavoitetaan. Neljänneskalenterivuosimenettelyn liikevaihtoraja nostetaan 50 000 eurosta 100 000 euroon ja vuosimenettelyn liikevaihtoraja 25 000 eurosta 30 000 euroon. Pidennettyjen verokausien piiriin pääsee näin 73 000 uutta arvonlisäverovelvollista ja suorituksen maksajaa. Mahdollisuus soveltaa pidennettyä verokautta vähentää pienyritysten hallinnollista taakkaa, kun kausiveroilmoituksen voi antaa kuukauden sijaan neljännesvuosittain tai kalenterivuosittain.

Valmis-hankkeen yhteydessä ei ehdoteta muutoksia verotuksen toimittamistapaan. Valmis-hankkeen eduskunnalle keväällä annetussa ensimmäisessä lakipaketissa säädetään kuitenkin uutena menettelynä uudelleenharkinnan kiellosta, mikä parantaa verovelvollisen oikeusturvaa. Uudelleenharkinnan kielto tarkoittaa sitä, ettei verotusta voida verottajan toimesta oikaista, jos asia on nimenomaisesti ratkaistu ja selvitetty verotuksessa. Tämä periaate ilmenee verotuskäytännöstä ja oikeuskäytännöstä, mutta olisi nyt jatkossa säädetty myös lain tasolla.

Kyseinen säännös tuo puoluehallituksen näkemyksen mukaan oikeusvarmuutta luottamuksensuojaperiaatetta laajemmin, joka koskee siis aiemmin annetun päätöksen tai ohjeen sitovuutta.

Puoluehallitus esittää, että puoluekokous toteaisi vastauksen riittäväksi selvitykseksi aloitteen johdosta.

Helsingin Kokoomusyrittäjät ry kiittää Kokoomuksen puoluehallitusta annetusta vastineesta ja haluaa saattaa puoluehallituksen tietoon seuraavat näkökulmat yritysverotukseen liittyen.

Luottamuksen suoja toteutuu hyvin harvoin yritysverotuksessa. Kuten puoluehallitus totesi, luottamuksen suojan toteutumiseen tarvitaan, että 1) asia on epäselvä 2) verovelvollinen on toiminut vilpittömässä mielessä ja 3) verottaja on antanut asiasta kannanoton tai ohjeen. Kohta kolme on ongelma. Puoluehallituksen vastineessa asiasta käytettiin ilmaisua ”verottajan puuttumattomuus” ts. verottajan passiivisuus.

Ennen vuotta 2006 verottajan tuli tutkia kaikki verotusasiakirjat huolellisesti ja veroilmoitus sekä verotuspäätös muodostivat verottajan antaman kannanoton tai käytännön. Vuonna 2006 voimaan tulleen verotusmenettelyn lain mukaan verottajan tulee tutkia verotusasiakirjat soveltuvin osin ja niiltä osin kuin se itse vuosittain päättää ts. valita missä asiassa se on aktiivinen ja missä passiivinen. Tutkittavia asioita ei julkisteta. Veronmaksajat ovat voineet aiemmin luottaa siihen, että annettu veroilmoitus ja sen perusteella annettava kirjallinen verotuspäätös muodostavat verottajan lopullisen kannanoton ellei virhettä ole tapahtunut. Näin ei nykyään ole.

Massaverotus suoltaa veroilmoituksiin pohjautuvia verottajan käsittelemättömiä, passiivisia, verotuslappuja, jotka eivät korkeimman hallinto-oikeuden päätösten mukaan ole verottajan antamia kannanottoja tai ohjeita luottamuksen suojan perustaksi. Kuten KHO päätöksessään 2013:96 toteaa ”päätökseksi kutsuttu kannanotto” (liite 1). Verottaja ei myöskään päivitä ohjeitaan korkeimman hallinto-oikeuden päätösten mukaan, jolloin verovelvollinen ei voi tietää vallitsevaa oikeuskäytäntöä. Korkeimman hallinto-oikeuden sekä hallinto-oikeuksien päätökset eivät ole julkisia, ne ovat vain asianosaisten tiedossa. Koska veronsaajien puolelta asianosainen on veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö (VoVa) ja päätöksen annetaan tiedoksi aina verottajalle niin yksittäisen verovelvollisen oikeusturva on koetuksella. Etenkin jos verovelvollinen ostaa veroasiantuntijan palveluita, koska veroasiantuntijakaan ei kaikkia päätöksiä tunne.

Kun verottaja syystä tai toisesta herää veronmaksajan verotukseen esim. yrityskaupan seurauksena, syntyy nopeasti tilanne, jossa veronmaksaja tarvitsee luottamuksen suojaa aiemmin toimitetusta verotuksesta. Verottaja ei luottamuksen suojaa anna ja vetoaa siihen, ettei se ole verotuksen toimittamisen yhteydessä asiaa käsitellyt tai antanut asiassa kannanottoa tai ohjetta juuri nimenomaisessa asiassa jolloin veronmaksajalle ei luottamuksen suojaa myönnetä. Ei edes oikeusasteissa. Verotuspäätöksessä lukee ”verotuspäätös”, mutta päätöksestä ei ilmene mitkä kohdat verottaja on käsitellyt ja mitkä passiivisesti hyväksynyt. Kuten puoluehallitus toteaa verottajan puuttumattomuus ts. passiivisuus ei luo ohjetta tai kannanottoa.

Kaiken kukkuraksi verottaja avaa niin pitkälle kuin mahdollista massaverotuksen suoltamien verotuspäätösten ketjun lisäverojen maksuunpanemiseksi tutkitun tilanteen mukaiseksi tai velvoittaa veronmaksajan valittamaan verotushistoriasta sen oikaisemiseksi nykyisen ”tutkitun tilanteen mukaiseksi” esim. oikeassa tulolähteessä.

Räikeimpiä esimerkkejä on yrityksen tulolähteen jakaminen kahteen tulolähteeseen saman vuoden aikana ja aiempien vuosien vahvistettujen tappioiden ohittamisen ”tutkimattomina” massaluonteisina päätöksinä. Vastuu on verovelvollisella.

Myöskään ennakkopäätökset eivät tuo turvaa. Niiden saaminen kestää yleensä 8 kuukautta ja ennakkopäätösten sisältö on tarkkaan rajattu. Karrikoituna voisi sanoa, että pilkunkin paikan muuttuminen poistaa ennakkopäätöksen verottajaa sitovuuden. Lisäksi 8 kuukautta on aivan liian pitkä aika jäädä odottamaan liiketoimintapäätöstä. Verovelvollisen pitää kyetä luottamaan, että vuosittain tehty veroilmoitus ja verotuspäätös ovat verottajaa sitova kokonaisuus. Nyt näin ei ole vaan jokainen vuosi on oma tilanteensa. Tämä on ongelma etenkin kun verotuksen käsittely saattaa tänä vuonna olla Oulussa, seuraavana vuonna Helsingissä ja kolmantena Lappeenrannassa. Toimistokohtaista jatkuvuutta ei ole. Verottaja perustelee käytäntöä ”koko maan verotuskäytäntöä yhtenäistävällä”, mutta karu lopputulos on mielivaltaisuuden näkyminen verotuspaikkojen välillä.

Verottaja on myös kirjallisesti tunnustanut ettei se anna luottamuksen suojaa, jos se katsoo ettei luottamuksen suojaa tule myöntää ”verovelvollisten yhdenmukaisen kohtelun varmistamiseksi”. Verottaja siis tekee harkintaa vaikkei harkinnan paikkaa luottamuksen suojan suhteen laissa ole määritelty (liite 2)

Suomen verotusmenettelyä on julkisuudessa kritisoitu jopa banaanivaltion tasoiseksi. Jokainen, joka on joutunut verotarkastuksen tai luottamuksen suojan puuttumattomuuden kohteeksi erittäin todennäköisesti allekirjoittaa väitteen. Joka tapauksessa verotusmenettelyyn tyytymättömien veronmaksajien määrä on voimakkaassa kasvussa ja veropohjana olevien eurojen määrä on suuri. Mikäli em. veronmaksajien luottamus verotusmenettelyyn rapistuu riittävästi, he aloittavat menettelyn varallisuuden siirtämiseksi toisen verotusmenettelyn piiriin.

Helsingin Kokoomusyrittäjät toivoo, että sen jäsenkunnassa olevaa kokemusperäistä tietoa verotusmenettelyn nykytilassa hyödynnetään Valmis hankkeen valmistelussa ettei vuoden 2006 verotusmenettelyn lakimuutoksen virheitä toistettaisi. Olemme saaneet viestiä, että vuonna 2005 lakimuutoksen yhteydessä Suomen johtavat veroasiantuntijat varoittivat yritysverotuksen siirtämisestä massaluontoiseksi sekä jälkikäteiseksi. Nyt olemme juuri näissä ongelmissa ja veronmaksajin luottamus suomalaiseen verotusmenettelyyn on romahtamassa. On myös erittäin todennäköistä, että mitä röyhkeämmäksi ja epäreilummaksi verottajan toiminta koetaan sitä enemmän tulemme näkemään suurten omaisuuserien poissiirtämisen suomalaisesta verotusmenettelystä. Kyse ei ole veroprosenteista.

Verottajan toteamus asioiden tutkimattomuudesta jottei luottamuksen suojaa synny ei herätä kovin vahvaa luottamusta tulevaisuuden ja Valmis –hankkeen osalta. Miten uudelleenpäättäminen voisi auttaa kun verottaja ei ole käsitellyt verotusasiakirjoja ja tehnyt päätöksiä edes ensimmäistä kertaa?